Anna kohtalon kahlita

Osoitanpa taas säälittävyyttäni.
Äitini ja mummini päättivät, että vietän liikaa aikaa koneella. Täten koulujen alkaessa, pitää minun tyytyä kahteen tuntiin päivässä.
"Ja jos tulee tylsää, lue vaikka ruotsia! He, he, he."

Ette sitten vieläkään tajunneet, että kone on ainoa pako paikkani arkena siitä helvetistä, jota käyn läpi. Mummolassa elämääni kuuluu vain holhottuna olemista, opiskelua ja.. no siinä se sitten olikin. Kaikki ystävänikin, tai lähemminkin tuttavat. ovat vähintään bussimatkan päässä. Eikä se ole kovinkaan ilmaista.
Ja minne minä heidät veisin, ketkä minua suostuisivat tavata koulun ulkopuolella?
Eihän minulla ole omaa huonetta tai omaa tilaa mummolassa ollenkaan.
Eikä mitään tekemistäkään.

Olen yhteyksissä parhaimpiin ystäviinikin koneen avulla. Se siitä sitten...
Rajoitetun kuukausi rahan takia, minulla ei ole varaa turhan suureen puhelinlaskuun.
Soitelkaa minulle välillä, joohan? En halua jäädä siihen helvettiin yksin.

Olen niin säälittävä. Tälläisen takia oloni on heikko, itken ja tunen olevani pienessä kriisissä. Ehkä olen hiukan turhan kiinni koneessa, mutta mitä muutakaan minulla on?
Jos nyt sen oman huoneen saisin, joka minulle kauan kauan sitten luvattiin.
Ehkä sitten ovisin tyytyäkin tähän tilanteeseen, siihen pikku helvettiini.

Pitänee käyttää tämä kesäloma harkiten. Tahdo kallisarvoisia muistoja, joila lämmittää mieltäni, kun mikään muu ei auta, kun ei ole paikkaa minne vetäytyä itkemään.

Taidan tästä lähin mennä aikaisemmin suihkuun ja viettä siellä aikaa itkien kauemmin kuin yleensä.

We'll rock it, madam, don't stop it.

KESÄ! Työt ovat viimeinkin ohi. Olipa sekin rankkaa.
Kun minulle ei annettu töitä, päätin lähteä roskia keräämään. En kerrinnyt kauaa siellä olemaan kun työnantaja juoksi luokseni ja käski tulla sisälle kahvia juomaan.

Keskustellessani erään luokkatoverin kanssa vanhoista tansseista, minulle iski kauhea paniikki. Minulla ei todellakaan ollut vielä paria. Rohkaistuin ja kysyin Valopilkkua parikseni, tosin netin kautta.. Hävetti niin. Sain kuitenkin ihan asiallisen vastauksen. Valopilkku oli lupautunut jo jollekulle toiselle.
Vaikka ei tämä maailman loppua merkinyt, masennuin silti lopuksi päivää.
Olen aina niin säälittävä.

Päästyäni kotiin on olo helpottunut rutkasti. Päätin palkallani viimeinkin ostaa itselleni kunnon digitaalikameran. Käteen tarttui Nikon Coolpix S510. Hiukan kadui ostostani kun kaupasta poistuin, mutta nyt kun oln sitä päässyt käyttämään olen oikein tyytyväinen. Vaikka siskoni haukkuikin sen maahan. Sisko kulta, muistapa ne megapikselit, niin minä koetan unohtaa sen zoomin. Ja muistin. Ja niitä muita hienoja ominaisuuksia joita sinun kamerassasi on.

On tullut kameran kanssa pelleiltyä aika lailla. Tulipa huomattua että tarvitsen isomman muistikortin. Loppupalkka taitaa mennä sitten siihen.

Enää kaksi viikkoa kielimatkalle. Ei jännitä yhtään. Isäntäerheestä ei mitään tietoa.
Toivonmukaan se perhe edes juo teetä.

Tuuli on hiljaa täälläkin.

Eipä ollut koko työviikko kovinkaan raskas. Siivoilin hiukan ja käytin taas ruohon leikkuria. Tuli roskiakin kerättyä yhdessä välissä. Kahvin ryystäminen on tosin vienyt hyvin paljon aikaa työajasta.
Tämä neljän euron tuntipalkka alkaa näyttää nyt huomattavasti suuremmalta...

Kävin Helsingissä ja ostin taas Kingdom Hearts tavaraa... Taas kerran. Kokoelmani alkaa nyt oikeasti muistuttaa kokoelmaa. Tosin minulta puuttuu vielä paljon... Olenpa minäkin nörtti kun rahojani tällaiseen käytän.

Kyllähän minä kunnon bikinitkin ostin, oikeastaan melkein viikko sitten... Ensimmäiset kunnon bikinit ikinä. Minä niin tulen tällaisissa tyyliasioissa jälkijunassa.

Blogin päivityksissä tulee varmasti tänä kesänä pitkiä katkoksia. Kesäni ei ole niin täynnä toimintaa ja toivottomia rakkausjuttuja kuin kouluaikana. Blogini ei kuitenkaan kuole, vaikka päivityksissä kestäisi pitkiäkin aikoja, joten ne harvat lukijat siellä jossain, älkää huolestuko.

Kyllä tähän eloa joskus saadaan.

I know so many,less lucky than I.

Olipa helppo työpäivä. Ensimmäinen tunti meni kahvia juodessa. Toinen tunti meni työmaani tutkimiseen. Sitä seuraava tunti meni siihen, kun ihmettelimme mitä kuulusi tehdä pienelle rusakon poikaselle, joka vaistomaisesti vain makaili ja pyrki peittämään elonmerkkinsä. Valitettavasti tallasin hänen päällensä, muuten en olisi häntä huomannutkaan. Olo tuntui niin pahalta, kun pelkäsin että häneen olisi sattunut. Hän ei kuitenkaan liikkunut minnekään tai päästänyt ääntäkään. Kun nostimme hänet reunaan hän pystyi kävelemään. En luultavasti astunut mihinkään vakavaan kohtaan. Pärjäile rusakon poika.

Lopun ajan käänsin maata ja juttelin työnantajani kanssa lemmikkieläimistä. Hän kertoi paljon perheestään ja kilpikonnasta, ja yllätys yllätys, kysyipä hän miksi minä tahdon isona. Vastasin tietenkin rehellisesti ja hän kertoi itsekin joskus haaveilleen ammatista. Hän oli aina vain ollut liian ujo. Hänen eräs tuttavansa tosin toimii nykyään paikallisessa teatterissa.

Pelkäsin, että tämä työpaikka olisi ollut pelkkää helvettiä. No, työskentelen kirkossa, joten veikkaukseni ei osunut onneksi oikeaan. Yllätykseni minä ihan viihdyin siellä.

Itse olen ateisti, mutta sitä en kyllä tule heille mainitsemaan.

I'll make a man out of you.

Miten ne blogitekstit tuntuukaan niin naurettavilta, kun niitä myöhemmin lukee. Tätä edeltävä blogimerkintä kirjoitettiin kello yhdeltä aamulla ties minkälaisessa sokerihumalassa, joten antakaa asenteeni anteeksi.

En edes nähnyt häntä viimeisenä päivänä. No, turha sitä on voivotella.

Olen hullaantunut Disney-kappaleisiin. Olen ennenkin ollut, mutta kulutuksen määrä on noussut. Edellisiä hullaantumisia on myös mafia-teema, syytän Katekyo Hitman Reborn!-mangaa. Olen saattanut mainita tästä aikaisemminkin, mutta minut saa vedettyä turhan helpolla kaikkeen. Katson yhdenkin elokuvan ja minun tekee mieli olla itse sankaritar. Olen tainnut olla sellainen aina. Olisittepa nähneet sen ajan kun olin hulluna Harry Potteriin tai olin pahimmillani Kingdom Heartsin kanssa.
Eläydyn kaikkeen ja täysillä. Hyvä ammatin valinnan kannalta?

Työni alkavat huomenna. Huomasin onnistuneeni hukkaamaan monisteet, missä oli erinäistä tietoa. Toivon, että muistan tärkeimmät...