We'll rock it, madam, don't stop it.

KESÄ! Työt ovat viimeinkin ohi. Olipa sekin rankkaa.
Kun minulle ei annettu töitä, päätin lähteä roskia keräämään. En kerrinnyt kauaa siellä olemaan kun työnantaja juoksi luokseni ja käski tulla sisälle kahvia juomaan.

Keskustellessani erään luokkatoverin kanssa vanhoista tansseista, minulle iski kauhea paniikki. Minulla ei todellakaan ollut vielä paria. Rohkaistuin ja kysyin Valopilkkua parikseni, tosin netin kautta.. Hävetti niin. Sain kuitenkin ihan asiallisen vastauksen. Valopilkku oli lupautunut jo jollekulle toiselle.
Vaikka ei tämä maailman loppua merkinyt, masennuin silti lopuksi päivää.
Olen aina niin säälittävä.

Päästyäni kotiin on olo helpottunut rutkasti. Päätin palkallani viimeinkin ostaa itselleni kunnon digitaalikameran. Käteen tarttui Nikon Coolpix S510. Hiukan kadui ostostani kun kaupasta poistuin, mutta nyt kun oln sitä päässyt käyttämään olen oikein tyytyväinen. Vaikka siskoni haukkuikin sen maahan. Sisko kulta, muistapa ne megapikselit, niin minä koetan unohtaa sen zoomin. Ja muistin. Ja niitä muita hienoja ominaisuuksia joita sinun kamerassasi on.

On tullut kameran kanssa pelleiltyä aika lailla. Tulipa huomattua että tarvitsen isomman muistikortin. Loppupalkka taitaa mennä sitten siihen.

Enää kaksi viikkoa kielimatkalle. Ei jännitä yhtään. Isäntäerheestä ei mitään tietoa.
Toivonmukaan se perhe edes juo teetä.