En sitten meinannut herätä ollenkaan tänään. Kun herätys kello soi, minä vain uneksin Valopilkusta tekemässä minulle pientä sooloa (kts. Lennä Lintusein). Mummini sitten piti tulla herättelemään, bussi nimittäin lähtisi kymmenen minuutin päästä.
Ihan hyvinhän minä sitten kuitenkin kerkesin, koko päivä kyllä meni tosin nuokkuessa ja unta muistellessa.
Näitä pitäisi olla useamminkin. Tosin silloin tuntisin itseni kahta kauheammaksi stalkkaajaksi. Ja ehkä myöhästyisin bussistakin.
No, vaikuttaa siltä, että minun pitää vain tyytyä näihin haavekuviin ja karmeaan todellisuuteen.
Näiden kanssa on hyvä elää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti