You're in the army now!

Ilmaisutaidon ryhmän kanssa järjestimme kouluun perjantaipäiväksi pienoisen teemapäivän. Jätimme kuitenkin kertomatta suunnitelmistamme muille koulun oppilaille. Teemana oli Suomen sisällissota. Keskusradiosta alkoi soida musiikkia ja armeija tamineissa ryhmämme kanssa lähdimme marssimaan pitkin käytäviä. Minulla oli asusteena talvikenkäni vanhatavat housut, ja harmaa villapaita ja hattu. Näissä tamineissa tuli aivan hirvittävän kuuma, kun oli vielä normaalit vaatteet siellä alla. Joka luokkaa ryntäsi yksi armeijapukuinen, vanhempi seniori oppilas, joka jakoi oppilaat punaisiin ja valkoisiin ja heitti punaiset ulos luokasta. Valkoiset saivat jäädä tuskastelemaan kaavakkeiden kanssa. Me nuoremmat saimme huutaa ja ohjata nämä punaiset auditorioon katsomaan erinäisiä aiheeseen liittyviä ohjelmia, kunnes häädimme heidät sieltä pois takaisin luokkaan täyttämään kaavakkeita. Sitten valkoiset vietiin katsomaan samaista ohjelmaa.

Huutaminen ja oppilaiden määräileminen oli oikein mukavaa ja virkistävää. Olisin tahtonut nähdä Valopilkun ilmeen, mutta hän ei näyttänyt olevan koulussa... No, ehkä näin on parempi.

Kun koko tämä systeemi oli ohi, saimme mennä kotiin. Tämänlaisia yllätyksellisiä tapahtumia tulisi järjestää useamminkin, tosin silloin niistä menisi varmasti into.

Koulujen päätteeksi koulussamme on Veikkogaala, juhla jossa esiintyvät koulun eri ryhmät ja jaetaan erinäisiä palkintoja. Teemana ovat elokuvat, ja minä pukeudun Kikiksi animaatiosta nimeltä Kikin Lähettipalvelu. En muutakaan keksinyt. Aihe on nimittäin yllättävän vaikea. Mitä oma ryhmämme esittää, sen jään vielä kertomatta.

Pelasin the World Ends With You-pelin loppuun. Mainio peli, näitä lisää! Arvostelun kirjoittanen piakkoin.

Heräsin puhelin soittoon tänä sunnuntaiaamuna. Jätin vastaamatta, sillä kännykkäni ei ollut käteni ulottuvilla.. Mummini kuitenkin heitti sen minulle. Kello oli silloin noin puoli kahdeksan. Tasan tunnin kuluttua puhelin soi uudestaan. Vastaan ja vähään aikaan ei kuulu mitään. Pian, hiukan naisellinen, mutta kuitenkin poikamainen ääni hiljainen ääni tokaisee ”Odota hetki.”. Mielenkiintoni herää ja päätän odottaa. Kuuluu rapinaa ja sitten joku alkaa puumaan. Puhuja on selkeästi eri ihminen kuin ensimmäinen puhuja ja hänen äänensä ei kuulu selkeästi, vaikka onkin lujempi. Jokin haittaa kenttää tai ensimmäinen soittaja käytti kahta puhelinta. Mikä nero..
Molemmat huutelevat hetken haloota, ja saan tivattua puhujan nimen. Vastattuaan hän alkaa tivata minun nimeäni ja tokaisen etunimeni. Hetken puhuttuaan, mistä en kyllä kuullut sanaakaan, hän sulkee luurin. Puoli kahdeksalta herääminen on sunnuntaisin aivan luonnoton heräämisaika. Ihmiset, jotka soitatte pilapuheluita, soittakaa edes inhimilliseen aikaan!