Ei enää kauaa tarvitse jaksaa. Enää kaksi koetta ja sitten voin aloittaa lomani. Tosin joudun viettämään joitakin päiviä täällä vielä, mutta pääsen sentään hetkeksi ja viikonlopuiksi pois.
Sain eilenkin sain kauhean itkukohtauksen ilman mitään syytä. Päässäni pyöri ajatuksia kuinka vain halusin kotiin. Tämä koko tilanne on niin ärsyttävän ristiriitainen. Joudun hieman aikuistumaan ja ottamaan vastuuta, ja erota ydin perheestäni, mutta samalla minusta pidetään täällä huolta kuin pikkulapsesta. Minulla ei ole mitään yksityisyyttä, ei omaa huonetta, ei tilaa minne mennä rauhassa purkamaan turhautumistaan ilman että mummini tulee huolissaan ihmettelemään, mikä on hätänä. Ainoa paikka, missä saan olla rauhassa, on suihku ja sinne vetäydyin itkemään. Pesin hiukseni ja vain itkin ja itkin. Yhdessä vaiheessa minua alkoi heikottamaan siihen malliin, että aloin vain istumaan siinä kylpyhuoneen lattialla. Ja itku vain jatkui. Näytin varmaan säälittävältä. Tunsin ainakin itseni säälittäväksi.
Luulisi että tuommoisen kohtauksen jälkeen olo olisi jotenkin kevyempi, mutta ei. Itken varmaan tänäänkin suihkussa.
Huvittavaa. Normaalisti minä laulan suihkussa.
Minulta kysyttiin se normaali kysymys. Eräs tuttavani koulusta uteli, että kumpi on parempi, kotikaupunkini vai tämä. Jouduin miettimään hetken, enkä edes antanut suoraa vastausta loppujen lopuksi. Tämä kaupunki on ihana, paljon parempi kuin kotikaupunkini, mutta minulla on täällä vain arki ja tämä talo, jota pian varmaankin opin vihaamaan. No, kotipaikkakuntani taas... Kaupungista en ole ikinä sen erikoisemmin pitänyt, mutta siellä ovat perheeni ja ystäväni. Tai ainakin suurin osa on.
Vainoharhaisuuksia taas. Istuin hyvin täydessä bussissa takana, ja Valopilkku oli ystävänsä kanssa jäänyt bussin kesivaiheille. Porukan täytyi kuitenkin liikkua taaksepäin, että kaikki saatiin mahtumaan bussiin. Valopilkun kaveri sitten lähti hyvin määrätietoisesti taakse, ja jäi sitten minun viereeni seisoskelemaan. Ihmettelin, minkä ihmeen takia Valopilkku jäi bussin keskivaiheille, eikä tullut ystävänsä perässä. He kuitenkin viittoilivat aika paljon matkan aikana, ja Valopilkku enimmäkseen pudisti päätään.
Bussiin tuli tilaa ja Valopilkun ystävä sai itselleen kokonaisen kahdenpenkinrivin itselleen, minun viereisestä penkkirivistä. Kova viittoilu jatkui ja Valopilkku pudisti entistä enemmän päätään. Jos hän olisi tullut istumaan ystävänsä viereen, hän olisi käytännössä istunut minun vieressäni. Vain käytävä olisi ollut välissä. Hän kuitenkin päätti mennä istumaan muutamaa penkkiriviä kauemmaksi, ja hänen ystävänsä turhautuneena siirtyi hänen viereensä.
Vihaako hän minua vai mistä tässä oli oikein kyse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti