Sanoit blogitekstejäni hautatekstiksi. Myönnän, että tekstini olivat surullisia, mutta ne kuvastavat sen hetkistä olotilaani. Tiedäthän sinä kuinka herkkä ihminen minä voin olla. Sinä tiedät minut välillä aivan liian hyvin. Onko sinulla jotenkin hyvinkin tarkka ihmissilmä vai mistä tämä johtuu? Vai olenko minä kenties liian ilmeinen?
Oli mainio päivä tänään. Opoiltapäivässä meidät jaettiin ryhmiin erikoisella tavalla. Meidän kuului asettua jonoon, ei syntymäpäivän mukaan, vaan käsien koon. Ei ollut yllättävää että tytöt kuuluivat enimmäkseen pienien käsien päähän. Kuuluin viiden pienimmän joukkoon ja kas kummaa, Valopilkku lähestyi häntä päätä. Hänellä oli pienimmät kädet pojista ja etsi paikkaansa testaten eri käsiä. Minunkin kättäni hän kokeili ja erityisen pitkään itse asiassa. Hiukan nauratti se näky, kun hän oli siellä meidän tyttöjen seassa, kun kaikki muut pojat olivat luokkahuoneen ulkopuolella.
Ryhmät kuitenkin jaettiin siten, ettemme päätyneet samaan ryhmään. Harmillista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti