Mansikka teetä ja tuntemuksia

Minä en sitten kestä näitä tuntemuksia. Hävettää kun on liian ujo tekemään mitään. Mitä menetettävää minulla edes oikeastaan on?
Jos vain pystyisin kysymään häntä parikseni ensivuoden vanhojen tansseihin, siitä jo saisi aikaiseksi keskustelua.
Tunnen itseni niin säälittäväksi ja heikoksi. Se, että näen hänestä vilauksen, piristää päivää niin kummasti. Jos taas en näe, on olotila päinvastainen.

Minä hölmö iloitsen jo siitä, että hänen ystävänsä tuntee minut nimeltä, kuinka hän meni istumaan viereiseen neljänpenkin rykelmään bussissa, sillä välin kun juttelin tuttujen kanssa euroviisuista. Siitä kun hän vain kokeili, kumman käsi oli isompi, ja kun hän kerran asettautui taakseni ruokajonossa.
Olen vain niin hölmö ja heikko.

Ei minulla ole itsekuriakaan. Kauppaan astellessani, lupailin itselleni, etten osta mitään muuta kuin sarjakuva pokkarin ja ehkä hiukan karkkia. Onnistuin kuitenkin eksymään teehyllylle. Käteeni tarttui oikein makoisaa mansikka teetä. Se on aika vahvatuoksuinen ja se valtaa talon hyvinkin nopeasti.
Piristää minua kummasti, ja helpottaa lievittämään näitä hölmöjä tuntemuksia.

Minulla on ollut pitkästä aikaa tylsää. Kaiken sen koulun aiheuttaman työn ja stressin jälkeen tuntuu tilanne yliluonnolliselta. Mitenköhän kestän ne työ viikot jolloin minun pitää kuluttaa aikaani täällä?

Enkä näe edes Valopilkkua. Enää kaksi päivää jolloin voin nähdä häntä, mutta en usko mitään tapahtuvan. Hän on luultavasti kuitenkin varattu tai löytää jonkun kesän aikana. En yhtään ihmettelisi. Hän on vain niin upea ja suurin piirtein loistaa, kun taas minä olen harmaasävyinen. En näe itsessäni paljoakaan muista ihmisistä poikkeavaa, en näe syytä, miksi minä kiinnostaisin jotakuta tai eroaisin siitä tyttöjen massasta. Ehkä silloin kun minun tutustuu paremmin, jotain omia piirteitä saattaa esiintyä, mutta ei hän minua tunne.

Mutta toivoo tuntevansa? Pidetään optimista asennetta yllä.