Under the warming sun.

Viimeinkin ohi! Tai oikeastaan jo viime sunnuntaina oli viimeinen esitys, mutta pienet kiireet pitivät minut poissa koneelta. Esitysten saldo: Alle viisi mokaa, viisi ruusua ja yli viisitoista ihmistä tuli katsomaan esitystä minun takiani... Sukulaisia ja kavereita vain, ei mitään sen ihmeellisempää.
Lavasteiden purku oli ihan sairaan raskasta heti esityksen jälkeen, vaikka minä en tehnyt melkein mitään.. Pahoittelut niille, jotka joutuivat minun takiani tekemään ylimääräistä työtä.

Mutta nyt, voisin sanoa että olen vapaa! Kunhan koulua ei lasketa, minulla ei ole harrastuksia tai yhtikäs mitään, mihin olisi pakko mennä. Tai nyt kun oikein ajattelen, niin koulu on päättänyt viedä vapaa-aikaanikin... Pitäisi lukea, tehdä kahta ainetta, yksi tutkimus ja mennä kaksi kertaa teatteriin... Sitten on vielä kesätyöpaikkani info-tilaisuus... Mitähän sielläkin olisi tarkoitus tehdä? Pitää koulustakin lähteä aikaisemmin että kerkeän sinne...

Tänään sitten oli liikuntaa, pesäpalloa. Huomasin, että oikeasti osun siihen palloon. Tämä on minulle ihme, sillä viime vuonna tuskin tuli osuttua näpylläkään, nyt huteja tuli ehkä vain kerran tai kaksi. Enkä oikeastaan onnistunut aiheuttamaan toisten tai itseni paloa, sain oikeastaan poltettua vastapelurin.
En ole pelannut pesistä sitten yläasteen, niin missä hemmetin välissä olen oppinut osumaan siihen palloon?
Kauhea mysteeri.