Teinpäs mokan. Keskustelin kaverini kanssa yaoi-mangasta ja meidän mieltymyksistämme tietyn tyyppisiin anime/manga poikiin. Nämähän eivät, ainakaan minun tapauksessani, merkitse mitään kun on kyse oikeista pojista.
Siinä minä sitten selitin kuinka nämä lempihahmoni ovat aina blondeja, ja sellaisia puolipahiksia. Pakko olla luonnetta ja niin edelleen.. Jonkun aikaa siinä ruokajonossa puhuin sitä samaa, ja kukas olikaan selkäni takana. Valopilkkuhan se. Kaverini ei tietenkään voinut ilmaista missään määrin, että sulkisitko nyt hetkeksi suusi. Kiitos paljon #1!
Toivon mukaan Valopilkku sulki korvansa keskustelultamme, tai ei tajunnut sitä väärin..
No, tapahtuipa minulla muutakin tänään. Päätin ostaa teetä, ja vierusryhmäläinen, poika #M, oli myymässä. Tokaisipa hän minulle, etten kai minäkin ole ostamassa teetä. Voi, eipä tuo poika minua selkeästi tuntenut. Tokaisinpa siihen, että olen aikamoinen teeaddikti, miksi en ostaisi teetä? No, maksoin teeni ja #M otti minulle pahvimukin valmiiksi, ja kaatoi siihen vettä. Sillä välin minä valitsin pussiteen, ja avasin sen muovikääreestä mihin se oli tehtaalla pakattu. #M sitten päätti kaapata sen teepussin muovikääreestään, vaikka se minulla vielä oli kädessäni. Hiukan hämilläni olin siinä, kunnes #M tokaisi, että täällä palvelu pelaa. Naurahtelin siinä hieman ja annoin #M:n liuotella sitä teepussia. Siinä sitten keskustelimme. Suurin osa kahvilassa olleiden ihmisten huomio oli kiinnittynyt YouTube-videoon, ja näytti siltä että #M tarvitsi ihmisten huomion. Tai edes yhden ihmisen huomion. Siinä hän sitten alin omaan joko aloitti minun kanssa keskustelua, tai pyrki vetämään siihen mukaan muutaman toisenkin. Minusta hänen kanssaan keskustelu oli ihan mukavaa. Hän on jutellut minulle ennenkin, itse asiassa yllättävän paljon. Kun kuuntelin Panic at the Discon kappaletta 'Lying The Most Fun Girl Can Have Without Taking Her Clothes Off', ja kaapasipa #M minun kuullokkeeni korvista keksen kertosäkeen. Mikä ajoitus. Olisihan minun pitänyt osata varoa, hän nimittäin kysyi mitä kuuntelin ja näyttäväisesti kiinnostui siitä itsekin..
Kerrankin kun pitelin päätäni, hän tuli kysymään, mikä minun on, ja kun kerroin pään särystäni, hän käski minun hakea kanslistilta särkylääkkeitä. Sanoin kuitenkin että minä en mitään lääkkeitä syö.
Mukava poikahan hän on, olen vain kuullut hänestä puhuttavan ihan hirvittävästi pahaa...
Olen kuitenkin jättänyt pahat puheet sivummalle ja vain nauttinut keskusteluistamme. Poikien kanssa on jotenkin välillä mukavampi puhua, tunnelma on niin erilainen.
Tarvitsen lisää kaveripoikia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti