Kuka on se paha? Varjo, vai kuka sen langettaa?

En voinut sille mitään. Kun tulin bussiin ja näin hänet kavereittensa kanssa, menin ja istuin vain lähimmälle vapaalle penkille, hyvin kauaksi heistä. Kuulin heidän suunnaltaan pettyneitä ääniä ja voisin kuvitella, että hän katsoi minua päin. Kauan. Mutta voi olla että tämä on vain vainoharhaisuuttani. Taas kerran.

En voinut sillekään mitään, kun ajattelin kuinka hyvin huppari ja lippalakki sopivat hänelle. Kunpa olisin pystynyt sanomaan sen hänelle ääneen.

Hänellä oli koe toisella puolella käytävää, mutta hän silti kiersi portaat sieltä, missä minulla oli koe. Epäillykseni heräsivät taas. Valopilkku sitten osaa laittaa minut epäilemään.

Tokaisipa kaverini vitsillä, että ilkeytemme takia hän ei kerro meille elämän tarkoitusta. Hetkeksi pysähdyin miettimään, olisiko sen kuulemisessa edes mitään järkeä. Jos tietäisin elämän tarkoituksen, tuntisin itseni kahlituksi. Mieluummin elän miten elän ja sillä selvä. Tärkeintä on, että saan kaiken ilon irti ja nautin siitä mitä teen. Ja tietenkin kukaan ei saisi kärsiä tekojeni takia. Välillä sitä vain on niin mahdotonta välttää.

Tunnen oloni filosofiseksi. Taidan miettiä välillä liikoja. Tai sitten katson itseni vain erilaiseksi muista, ja kuvittelen ajattelevani enemmän kuin muut ympärilläni. Todennäköistä. Muut varmaankin pitävät mielipiteet ja ajatuksensa sisällään. Tahtoisin niin käydä jotain vähemmän turhanpäiväistä keskustelua, mutta eräs persona heittää kaiken aina vitsiksi. Ärsyttävää.