Ei mitään uutta Länsi-rintamalta.

Odotellessani kokeen alkua, Valopikku tuli lähelle seisoskelemaan ja pitämään kaverille hetkeksi seuraa, ennen kuin meni omaan kokeeseensa. Parhaani mukaan koetan vain olla niin kuin hän ei olisikaan, koska käyttäytymiseni menee aina turhan ilmeiseksi. Minä en vain osaa.

Koe taas meni nyt miten meni. Taisi mennä aikamoiseksi selittelyksi. Läpi uskon kuitenkin pääseväni. Kauan eläköön filosofia ja kategorinen imperatiivisuus.

Olin pitämässä "pientä" taukoa lukemisesta koneella, ja huomasin kuinka palaneen haju valtasi tilan. Sitä seurasi hyvin nopeasti palohälyttimen ääni. Rennosti sitten korvia suojaten marssin keittiöön ja otin mitä-lie-ikinä-oli-ollutkaan pois liedeltä ja käänsin nupin kuutosesta nollaan. Mummini oli unohtanut keitoksensa hellalle ja tokaisi vielä kuinka oli luullut laittaneensa hellan nollille. Hän oli itse ollut ulkona kuin tämä kaikki tapahtui.
Minua alkaa huolestuttaa.