Anna minun tanssia

Tänään, kun oli niin kaunis ilma, aurinko paistoi ja lämmin tuuli puhalsi, kuuntelin 13th Anthologya ja minulla teki niin kovasti mieli vain alkaa tanssia keskellä katua ja ihmismassaa. Pitkästä aikaa tunsin itseni vapaaksi. Toivon, että tämä tunne kestää kauan. Olen nimittäin ollut turhan kauan kahlittuna tänne, vapauden tunne kun tuntuu yllättävän virkistävältä.

Koulukaverini ovat minusta huolissaan. Mummini tekee minulle aina eväät ja olen kohdannut pieniä ongelmia. Nimittäin juomapulloni oli homeessa. En tajua miten mummoni oli siinä onnistunut, mutta todellakin, ympäri pulloa oli vihreitä pisteitä ja juoma tuoksui käyneeltä. Kerran minulla oli juoman sijasta pullossa rypsiöljyä. Koulutoverini ovat kauhistelleet näitä tapauksia ja kyselevät aina, miten minä pystyn asumaan mummoni luona. Voi, kunpa minäkin tietäisin. Olen ollut hyvin usein kärsivällisyyteni rajoissa. Tahtoisin mummini tajuavan. että olen kasvava nainen enkä tarvitse enää holhousta. Pystyn ajattelemaan itse, ja minulle ei tarvitse sata kertaa muistuttaa, että suihkussa pitäisi käydä. Kyllä minä siellä käyn, joka päivä, mutta ei hänen siitä tarvitse huolehtia. Nukkumaanmeno-aikanikin tahdon huolehtia itse. Hän ei ole holhoojani, joten hänellä ei ole oikeutta päättää asioistani, ellei elämäntapani jollain tavalla häiritse hänen omiaan.
Kaksi vuotta helvettiä vielä jäljellä.

Eipä tapahtunut mitään valopilkun kanssa tänäänkään. Koeviikko alkaa huomenna ja pelkään, etten näe häntä ollenkaan. Ehkä se tekee ihan hyvää, nämä tuntemukset kun tekevät turhan heikoksi. Todellinen kirous. Aina vaan käyn mielessäni läpi, että onko minulla edes mahdollisuuksia, olenko minä se josta hän välittää? Vaikka minut valtasikin tänään itsevarmuuden aalto joka katseista päätellen näkyi muille, ei se minun rakkaus elämääni vaikuta.

Tämä kaikki johtunee keväästä