Noh noh, enpä päässyt juontamaankaan. Tällä hetkellä toimin vanhojentanssien iltatanssien kahvittelijana. Kivapikkualamäki, kyllä?
En jaksa kyllä enää pätkääkään välittää niistä tansseista. Pelkkää stressiä turhaan nekin aiheuttivat. Ja paheksuntaa. En vieläkään ymmärrä ihmisiä.
Tämän hetkisenä stressin aiheena on koulun seinämaalaus. Joudun maalaamaan tyttöjen pukukoppiin maalauksen, joka ei olekaan ihan niin pieni. Olen kerrinnyt maalaamaan edellisen teoksen piiloon, mutta uuden maalaaminen voi viedä oman aikansa. Aikaa minulla on tämä viikko, jos tahdon mennä kuluttamaan koeviikon tarjoamia vapaapäiviä Kotiin.
Elämä, elämä.
Pääsin lpoi Ruotsin neljännestä kurssista, ainakin näillä näkymin, tosin hilkulla on. Tämä siis tarkoittaa, ettei eteeni napsahtanut etenemisestettä ja etten joutunut käymään jotain kursseja uudestaan. Varmaan luokkatoverit tuijottivat kun huusin puhtaasta ilosta, että pääsin läpi. No, saanhan huutaa mitä tahansa, kun enhän minä siellä luokkatovereilleni huutanut.
Ilonkiljahdus on ihanaa terapiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti