Yllättävän moni minun ajatuksistani kauan kaikonnut ihminen on internetin kautta tai tekstiviestillä koettanut päästä elämääni takaisin. En ymmärrä, mikä tämän aiheuttaa kun noin viisi ihmistä; ensitisiä ripari, koulu ja netti tuttuja, hyökkäävät kaikki samoihin aikoihin..
Hämmentävää saada niin moni takaisin.
Huomasin äidinkielentunnilla, esitellessäni koko luokalle ryhmäni kanssa erästä novellia, ajattelevani: ei minulla hätää, muut eivät ole olemassa.
Koko viikon olen vetäny kaiken liian rennosti, sillä tunnen koko ajan, kuin mikään ympärilläni ei oikeasti olisi olemassa.
Se on helpottavaa, pelottavaa ja yksinäistä. Tahdon edelliset asenteeni maailmaan takaisin.
Valopilkku epillyttää minua taas. Olen varmaankin vainoharhaisempi kuin koskaan.
Radiossa jaksoivat toitottaa, että ihminen voi piakkoin elää jopa tuhat vuotiaaksi. Minä en taida niin kauaa jaksaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti