Eli tähän on nyt tultu kuudentoista elinvuoden jälkeen. Olen päässyt jo lukion ensimmäisen luokan melkein läpi. Olen nauttinut jokaisesta ilmasutaidon kurssita mitä tämä koulu on onnistunut tarjoamaan. Tämän kurssin opettaja on tuntunut ottavan minut kunnolla huomioon. Hän jopa muistaa nimeni ja kysyy mielipidettäni eri harjoituksista. Tämä kaikki taitaa johtua siitä kerrasta kun vaapaaehtoisesti suostuin menemään testikappaleeksi. Silloisella kerralla minut käskettiin laulaa sukunitarina, ja muut ryhmäläiset tutkivat miten jännitys vaikuttaa esityksen laatuun tai ihmiseen yleensä.
Olipa sekin kokemus.
Ristin Tie-projekti on nyt kuitenkin onneksi ohi. Käteen jäi kokemusta, Kirkkosanomien haastattelu ja yksi pieni ystävätär.
Nyt kuitenkin sain viimein sunnuntait vapaaksi.
Pääsen vimeinkin useimmin kotiin.
Poikkeustila, tämä projekti missä olen mukana puolalaisena terroristina, kuitenkin jatkuu.
Sen kanssa jaksan puurtaa, vaikka kyseessä ei olekaan mikään suurluokan projekti.
Kesällä sitten pääsen kielimatkalla Drama Campille.. En kuitenkaan usko siitä paljoa hyötyä olevan, mutta kun kielimatkalle pääsen niin mikäs siinä. Pelkään tosin minkälaista porukkaa siellä tuleekaan olemaan.
Oh god save me..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti