Täällä sitten. Eipä olo täällä parantunut. Äitini kanssa katselin uutta huonettani, ja hiukan vaisusti vastasin äitini kysymyksiin. Olinhan masentunut koko ilmapiiristä.
Olin kuitenkin onnellinen kun äiti huomasi ja tajusi kysyä, masensiko tänne tulo noin pahasti.
Olisi kyllä luullut, että sen aikaisemmin olisi huomannut. Koko kesäloman olin ollut niin leppoisa, kunnes eilen laoin huutamaan, välttelemään katsetta ja kieltäydyin aivan kaikesta.
Kun äiti esitti sen odotetun kysymyksen, säryin taas kerran. Pidin itseni vaivoin kassassa, että sain vastattua vaisun ”joo”-vastauksen. Hetken hiljaisuus ja aloin taas kerran itkemään.
Kiitos äiti kun koetat ymmärtää.
Vaikka olen jo ollut täällä koko päivän, nieleskelen parasta aikaa kyyneleitä.
En tajua, miksi teen tämän itselleni niin vaikeaksi. Olen liian herkkä tyttö.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti