Joka ainoa yö olen täällä törmännyt painajaiseen. Johtuuko se siitä, että voin täällä todellakin pahoin, vai kuvittelenko vain?
En kestä alituisia painajaisia.
Puolet matematiikka ryhmästä siirtyivät toiselle kurssille. Onnekseni Valopilkku on vielä samalla kurssilla.
En tajua ruotsista mitään. Olo on niin avuton kun kappaletta käsketään suomentaa. En löydä sanaakaan jota osaisin. Ja vielä on niin monta pakollista läpikahlattavana.
Mummini on joka ikinen päivä valittanut minulle, etten minä muka syö.
Aamupala, kouluruoka, eväät, päivällinen ja mitä ikinä illalla syönkään, eivät mukamas riitä. Tosin kouluruokailu jää usein väliin, sillä pääsen koulusta sitä ennen tai tulen kouluun sen jälkeen.
En kesä enää sitä valitusta. Mistä mummini luulee tietävänsä minua paremmin, mitä minä syön tai pitäisi syödä?
Lopeta, pyydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti